Kävin
tuossa pihamaalla suorittamassa pahatapaista addiktiotani, ja nyt tulen
tunnustamaan teille, että aiemmat typerät kewäthehkutukseni taisivat
olla ennenaikaisia.
Jos aamu näyttää yhtä tuiskuisan tammikuiselta kuin tämä viivästyneen
kevään ilta, niin pukeudun aamulla jokamummon mustaan untuvatakkiin ja
haistatan pitkät millekään trendikkäälle kewättakkiwouhotukselle!
Pyydän anteeksi.
Mutta! Sain kivan puhelun! Ystäväni Kiva-Taina täyttää ensi kuussa 40,
ja hänen pikkusiskonsa minulle soitti jotta ylläripileet järkätään.
Ilmeisesti Suomen Turkuun, tai jos se ei onnistu niin sitten jonnekin
muualle Suomeen. Ja jos mihinkään muualle Suomeen ei onnistu niin
sitten vaikka hätätapauksessa tämä minun matala residenssini saa toimia
juhlapaikkana.
Kivaa kun on tiedossa myös jotain kivaa. Yllärijuhlia en ole koskaan
järjestänyt. Kuinka monta seikkaa tässä nyt on mahdollista mennä
pieleen? Jos jollain yllärijuhlien veteraanilla on vankkaa kokemusta,
miten sekalaisen joukon ihmisiä, jotka eivät välttämättä kamalan hyvin
tunne toisiaan, mutta joita kiva-tainuus kuitenkin yhdistää saa
kasaan, miten sankaritar saadaan pidettyä yllätettynä hamaan
tappiin saakka ja kaikkea tällästä käytännön pikkuseikkaa, niin
kertokaa ihmeessä.
Aina minäkin muuten olen teiltä jotain vonkaamassa. Paha täti.
Hyvää yötä kaikille, nukkukaa kauniisti :)
sunnuntai, 19. maaliskuu 2006
Kommentit