Minua ei niinkään askarruta esimerkiksi mietinnät siitä, että sammuuko se jääkaapin valo oikeesti kun oven sulkee tai että jos metsässä kaatuu puu, niin kuuleeko sitä kukaan, jos kukaan ei kuule- tai siis jotenkin noin :D

Sen sijaan minua askarruttaa se, että onko minun huolestuttava itsestäni, kun yhtenä hetkenä olen valmis manaamaan talven alimpaan hemmettiin, ja toisena hetkenä hihkun kevättä. Ja kaikki ikävät asiat laitan talven syyksi ja kaikki kivat asiat kevään ansioksi. Hehe, mun ei tarvitse ottaa itse vastuuta mistään! Kätevää! Tilulei!

Sekin taas askarruttaa, että miksi, oi miksi usein käy näin: mitään ei tapahdu missään kuukausiin. Ja jos vaikka sattuisi tapahtumaankin, niin niihin tapahtumiin ei jaksa osallistua, koska kaamos ja kylmä. Sitten kun jaksamus palautuu, niin sitten tapahtuukin monta asiaa samaan aikaan!

Tampereen pikkujoulujubileuumi aprillipäivänä (kokoonkutsujana Kaura) on tapahtuma, jonka priorisoin erittäin korkealle! Haluan nähdä kaikkia ihmisiä! MUTTA, arvatkaapahan vaan, onko eilen mainitsemani työkaverini synttäriyllärijuhlat juuri edellenä päivänä, ja itseni ja retkueeni tuntien: toipuminen niistä juhlista kestää kolme viikkoa. Ja minussa kun on niin huonosti alkoholistin vikaa, että pystyisin pahaa oloani ja armotonta väsymystäni korjaamaan minkään valtakunnan korjaussarjoilla tyyliin: sillä se lähtee, millä on tullutkin!

Nyt on niin, että yritän kyllä käyttäytyä ikäiseni arvokkaan rouvan (MUAHAHAH, anteeksi huutonaurukohtaukseni) tavoin ko. synttäreillä ja raahautua Tampereelle vaikka mikä ois! Onko täällä Helsingin päässä ketään sellaista lähtijää, joka voisi matkustaa krapulaisen, tutisevan, haisevan ja ruman rouvan kanssa Tampereelle junalla? Yksin en uskalla matkustaa- sammun kuitenkin junaan ja herään jossain Ivalossa ja jeh! Pikainen pikkujoulutapahtuma Ivalon Essolla ei varmasti järkkäänny ihan tuosta noin vaan?

Hepulointi jatkuu.