EDIT: Kevään kutsuvonkasivupohjasta kiitos Piristysruiskeelle :)

Olen hihitellyt eilisillasta asti. En voi mitään, että multa vaan pääsee vähän joka välissä hihitys, vaikka kuinka yritän olla vakava ja totinen toimiston täti.

Kaikki alkoi siitä, kun pesin illalla naamaani. Muistatteko vähän aikaa sitten postaamani kirjoitukseni tästä kummallisesta ikävaiheesta, kun sitä on vähän niinku keskellä ei mitään? Ei nuori eikä vanha eikä keski-ikäinenkään kai vielä.. vaan sellanen semijotain-ikäinen.

Eilen tämä jotenkin taas niin kovin korostui. Pesin naamani Clearasilla. Sen jälkeen voitelin naamani ryppyvoiteella. Siinä sitä sukupolvet kohtasivat ihollani.

Ja tämä hihityttää minua. Ehkä jokin osasyy hihitysherkkyydelleni on tämä vallitseva perjantai. Hihittelin aamulla myös sitä, kun minun piti kuitata nähdyksi  "surkean huono 7+ matikankoe", tämä mistä eilen mesosin. En kerrassaan voinut itselleni mitään, minulle tuli joku primitiivinen tarve.. se vaan tuli.. käteni liikkui telekineettisesti tai jotain.. Kirjoitin nimittäin kokeeseen isolla että TÄMÄ KOEHAN MENI HYVIN! :D Mun kuopukselle ei vittuilla, niinkerta.

Menen nyt hihittelemään tuonne jonnekin ja kehittelemään uusinta klemmari-innovaatiotani. Ihkua perjantaita kaikille, hihitellään kun tavataan! :)