Moi, mua vituttaa.

Ensinnäkin- olo on mitä huterin vieläkin, vaikka olen syönyt ihan kaikkea- siis mitenkään jättämättä mitään syömättä. Karkkikauppaan en ole vielä ryysinyt, ja aionkin sitoa itseni klemmareilla tähän tuoliin kiinni, ettei niin käykään.

Mutta se mikä tässä nyt eniten ottaa pattiin on kuopuksen opettaja- taas kerran. Virkaiältään vanhemmat lukijani muistanevat yökoulusta maitojunalla (tai oikeammin meidän autolla) kotiinpaluun keskellä yötä, ja sitten sen uskontokoe-episoodin, kaikenlaisia muita pikku kahnauksia unohtamatta.

Minä tiedän, ettei kuopukseni ole mikään herranterttu, vaan rajojaan kokeileva, uhmakas esiteini.Ja huonosti käyttäytyvää tai laiskaa ja huolimatonta oppilasta pitääkin ojentaa, jos aihetta on, mutta tämä meni taas jo hieman yli hilseeni:

Kuopukseni on huono matikassa ja saa siihen erityisopetusta. Virallinen termi on "yleisopetukseen integroitu osa-aikainen erityisopetus". No nyt tämä yleisopetukseen integroitu erityislapseni sai matikankokeesta seiska plussan (7+) ja se on minusta ihan kelpo numero.

Nyt tämä kasvatustieteiden ihme ja varsinainen lahja itsetuntonsa kanssa rimpuilevalle teinille (tai oikeammin teineille, ei meidän Anni ole ainoa) , kannustava ja aina vaan parempaan puskeva palaute-nero oli motkottanut lapselle että "Sait matikankokeesta vaan seiskan, se on kuule ÄLYTTÖMÄN huono numero, kyllä erityisopetuksessa käyvien pitäisi saada parempia...".

Helvetti tuokaa mulle Jatimatikki.