Alkuun jämerä tunnustus:

Olen vilpittömän ja suunnattoman kateellinen kaikille, jotka saivat nähdä eilen toisensa Plevnassa, Tampereella.

Vaikka itse kävin hirmuisaa juupas-eipäs-ehkäpäs- vaihtoehtoleikkiä lähtöni suhteen, niin vaikka mulla ois ollut junaliput etukäteen ostettuna tahi autopaikka varattuna tai mitä nyt tahansa, niin ei tällä vartalolla!

Arvatkaa mikä on hirveää? Ei se, että joka paikkaa vähän juilii ja jomottaa. Vaan se, että eksyn koko ajan ajattelemaan että miten pahasti olisi voinut käydä. Pitäisi vaan olla siis kiitollinen, että tietyt asennot sattuu ja riipii ruhoa. Ainakin tunto on tallella ja mie elän!

Koska kaikki tiet vievät joskus Tampereelle, niin Elma-setä lähti sinne äsken.
Eiliset edustusjuhlallisuudet jäi myös meiltä väliin. Jumahdin MTV3 -kanavan vangiksi sohvalle, koska kaukosäädin ei toimi. Katsoin jotain älykivaa auto-ohjelmaa, haluatko miljonääriksi ja Huuman. Koska en Huumasta ole mitenkään järin huumantunut, niin oli ehkä kurjuuden maksimointia katsoa huumaa kuulematta siitä mitään, kun Elma-setä kuorsasi vieressä tuhannen voltin voimalla ;) Räyhäkkä lauantai siis meillä, vai mitä?

Nooo jos etsitään jotain hyviä puolia asiasta, niin ainakaan ei tänään ollut krapulaa eikä mitään lisävaurioita kropassa. Muahah, huono hyvä puoli.

Kivaa sunnuntaita! :)