Alkuun jämerä tunnustus:
Olen vilpittömän ja suunnattoman kateellinen kaikille, jotka saivat nähdä eilen toisensa Plevnassa, Tampereella.
Vaikka itse kävin hirmuisaa juupas-eipäs-ehkäpäs- vaihtoehtoleikkiä
lähtöni suhteen, niin vaikka mulla ois ollut junaliput etukäteen
ostettuna tahi autopaikka varattuna tai mitä nyt tahansa, niin ei tällä
vartalolla!
Arvatkaa mikä on hirveää? Ei se, että joka paikkaa vähän juilii ja
jomottaa. Vaan se, että eksyn koko ajan ajattelemaan että miten pahasti
olisi voinut käydä. Pitäisi vaan olla siis kiitollinen, että tietyt
asennot sattuu ja riipii ruhoa. Ainakin tunto on tallella ja mie elän!
Koska kaikki tiet vievät joskus Tampereelle, niin Elma-setä lähti sinne äsken.
Eiliset edustusjuhlallisuudet jäi myös meiltä väliin. Jumahdin MTV3
-kanavan vangiksi sohvalle, koska kaukosäädin ei toimi. Katsoin jotain
älykivaa auto-ohjelmaa, haluatko miljonääriksi ja Huuman. Koska en
Huumasta ole mitenkään järin huumantunut, niin oli ehkä kurjuuden
maksimointia katsoa huumaa kuulematta siitä mitään, kun Elma-setä
kuorsasi vieressä tuhannen voltin voimalla ;) Räyhäkkä lauantai siis
meillä, vai mitä?
Nooo jos etsitään jotain hyviä puolia asiasta, niin ainakaan ei tänään
ollut krapulaa eikä mitään lisävaurioita kropassa. Muahah, huono hyvä
puoli.
Kivaa sunnuntaita! :)
sunnuntai, 2. huhtikuu 2006
Kommentit