Pähkäilyni sen suhteen, että lähdenkö Tampereelle, vai enkö lähde- lähden- en- ei voi tietää- ehkä lähden- tottakai lähden.. jne. päättyi eilen illalla.

Teloin itseni täällä kotona portaissa, kun meni vaan rytmi sekaisin astellessa. En osaa selittää mitä tapahtui, jalat sotkeentui toisiinsa tai jotain ja minä rämistelin rappuset alas jollain muulla tavalla kuin miten kaksijalkaiset yleensä.

Kuopus pelästyi niin kamalasti, että se itki lohduttomasti vaikka kuinka kauan, kun se luuli että mä kuolen tai vähintään halvaannun. Oli pakko imitoida reipasta ja lohduttaa kuopusta ja alkaa sen jälkeen vasta kärsimään itse.

Koko vasen puoleni vartalostani on ihan paskana. Kyynärpää, selkä, pakarat, jalka. Ei mulla mikään paikka käsittääkseni mitenkään pahemmin ole rikki, mutta kipua on. Olen raihnainen! Enkä siis lähde tänään yhtään mihinkään, en Tampereelle enkä edustamaan. Edustan vaan itseäni, kotitapaturman uhria täällä kotona enkä aio edes pukeutua koko päivänä.

Eiliset salasynttärit onnistui hyvin. Sankari saatiin yllätettyä, William K oli ihan kiva baari, olin kotona ennen puoltayötä, osasin juoda alkoholia järkevästi, ja kotimatkalla nappasin tyttären samaan taksiin matkan varrelta "jonku ihmesataman kohdalta" - eli Puotilan venesataman. Kaikki meni siis oikein hyvin tuohon rappuskatastrofiin saakka.

Olen tietenkin kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. Mutta paha tämäkin on. Minulle paha. Vähän meinaa niinku vit**ttaakin.

Ihanaa ja kivaa salarouva- ja tissitapaamista kaikille Tampereen pikkujouluihin osallistuville!!

Olen hengessä mukana, mustelmineni, ruhjeineni ja tisseineni!