Kännipolkkaan.

Toinen kannullinen Sangriaa menossa. Nam.

Mukava, rauhallinen nousuhuppeli on minulla, ja on syytäkin! Angstaan toki vieläkin siitä, että muuan potkukelkkakohtaaminen ihanien naisten kanssa meni mönkään, mutta niinkuin tekstuaalisesti puhelimen kautta totesimmekin, vielä on kesää jäljellä, maailma ei tähän pääty ja muuta sellasta ymmärtäväistä. Että mä rakastan noita naisia! Ymmärrys! Tässä kukaan tahallaan mitään ohareita ole tekemässä- elämä vaan neljän teinin, juoksuaikaisen koiran, muidenkin elukoiden ja roudarimiehen kanssa on tällästä paikoin.

Ja jos vielä selitän, se alkaa kuulostamaan selittämiseltä. Tampereelle kyllä menen kera kahden neitoseni, mutta sellaiselle tynkäreissulle. Tytär suojelee koiraansa ja minä suojelen pinnallisesti vain irtaimistoani. Niin mut siis, angsti loppui myös noiden kahden em. ihanan naisen takia, myös sen takia että asiat selvisivät, miten selvisivät. Inhoan epäselvää elämää! Sellaista kelailua ja jossittelua että jos vaikka kuin, joka kuka mitä milloinkin.

Nyt minä menen kahden miehen kanssa saunaan. Toinen on oma, toinen ei. Hih hei.